Saikkupäivää

Kuumeinen olo ja lämpö ei ottanut eilen laantuakseen, joten täällä taas vietetään sairaslomapäivää. Musta tuntuu että oon ollut kuluneen kahden kuukauden aikana enemmän kipeenä mitä viimeisen kolmen vuoden aikana yhteensä! Plääh, vähän alkaa jo ärsyttään. Heti kun pääsee hyvään rytmiin liikuntojen sunmuiden kanssa tulee parin päivän paussi ja taas saa yrittää laittaa hommaa rullaamaan. No eipä tälle mitään mahdakkaan...
Varmaan aika monella ruokahalu katoaa nousseen kuumeen myötä ja näin käy myös mulla. Eilen päivän aterioihin kuului ruispaahtoleipä, kaksi paistettua kananmunaa ja nakkia sekä mansikka-banaani-smoothie. Illalla mies haki kaupasta vähän parannusherkkuja, Royalin suklaalevyn ja TV-Mix-pussin, ja vaikka tosiaan en kamalan paljon kaloreita ollut päivän mittaan kerännyt ja herkkujen määrän yritin pitää suht kohtuullisena, jotenkin tuli huono omatunto noista nameista. Syy tähän omantunnon kolkutteluun taitaa löytyä siitä maagisesta 63,9 kilon vaakalukemasta. Ajattelin koko herkutteluillan sitä etten enää pysy ihanalla kuuskytkolme luvulla, nyt kun siihen vihdoin ja viimein päästiin. No enhän sitten voinut vastustaa kiusausta nousta puntarille tänäänkään, ja tosiaan siihen 64,3 kiloon oltiin palattu. Toisaalta mittanauha näytti vatsan kohdalla 87,5 cm, eli parannusta perjantaiseen peräti puolitoista senttiä, niin eihän tässä ihan tyytymätönkään voi olla. :) Nyt lupaan taas jättää vaa'an ja mittanauhan rauhaan ainakin viikonloppuun asti. :D
Treenijalka vipattaa kyllä siihen malliin etten tiedä kuinka maltan olla tekemättä päivän jumppia... Tuli niin paljon lisäpotkua siitä jo vilahtaneesta 63-luvusta (anteeksi jatkuva hehkutus, mutta on niin hyvä fiilis kun vihdoin näkee jotain muuta kuin sen kauan piinanneen 64 kiloa :D) samoin kuin tuosta tämän aamun senttimitasta. Taidan alkaa katseleen jotain elokuvaa ja yrittää pysyä erossa treeneistä.. :D