Joku tarkkasilmäinen lukija on ehkä huomannut postausten määrän pienenneen tasaisen tappavaa vauhtia - samoin niiden sisältö tuntuu menevän aika jyrkkää alamäkeä. Syynä moiseen on askel askeleelta katoamaan päin ollut motivaatio. Jo vähän pidemmän aikaa on tuntunut siltä että tuloksia ei tule, 'terveysruokaa' on syöty kylliksi eikä liikuntakaan maistu.
Mutta. Nyt. Kadotettu taistelutahto on löytynyt ! Ja oikein korkojen kera.
Mä en siis ole missään vaiheessa kokonaan luovuttanut tai muuta, mutta tässä kuluneen kevään aikana suuhun on päätynyt vähän sitä sun tätä epämääräistä ja turhan monta liikuntapäivää on skipattu. Onneksi pieniä tuloksia on tullut silti. Äskön siis siellä suihkussa (tärkeä yksityiskohta :D) aloin oikein syvällisesti ajattelemaan tätä tilannetta. Silloin oikeastaan ymmärsin sen, että mulla ei ole mitään menetettävää, mutta kaikki saavutettavissa. Ei sillä ole väliä, jos en ihan pääse tavoitetuloksiin 1.6. mennessä, ehkä mä en vielä tänä kesänä ole päitä kääntävässä rantakunnossa, mutta nyt mulla on pohjana ihan mahtava alkuvuosi: kaikesta räpiköinnistä huolimatta pudotettuja kiloja on liki kolme ja vatsasta senttejä lähtenyt yli kuusi. Minkä ihmeen takia alkaisin tässä vaiheessa sabotoimaan alkuvuoden ankaraa työskentelyä? Niinpä.
Tämän uuden taistelutahdon löytymisen myötä tuntuu taas ihan mahtavalta. Asetin itselleni myös yhden uuden tavoitteen, eli tarkoitus olisi olla 30.5. sopivan sutjakkaassa kunnossa niin, että voisin pukea koulun kevätjuhlaan toiset niistä farkuista, joista viime sunnuntaina kerroin. Realistinen tavoite, farkut kun kumminkin on nytkin likipitäen käyttökelpoiset ja aikaa on vielä se 1,5 kuukautta. :) Mutta tämä tarmopesä lähtee treffailemaan nukkumattia, nyt on rankka treeniviikonloppu tulossa! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! ♥